Aamulla heräilimme vähän ennen aulasta tullutta puhelinherätystä. Oli upeeta avata verhot ja katsella nyt ensimmäistä kertaa päivän valossa näkymiä ulkona. Mahtava vuoren rinne (Mount Meru) kohosi pilviverhon seassa, alhaalla kadut olivat täynnä ihmisiä ja eläimiä, varsinkin naisilla oli uskomattoman kauniin värisiä vaatteita.

Aamiaisella ihailimme ulkona kukkivia, maiseman violetiksi värjääviä jacaranda-puita. Pian ruokailun jälkeen siirryimme pihalle, jossa jakaannuimme kolmeen maastoautoon. Ne olivat isoja, ilmastoituja autoja, joissa oli viihtyisät istuintilat seitsemälle. Meitä oli kuusi henkeä per auto, ja me saimme seuraksemme järvenpääläisen mukavan perheen.

Käytyämme rahanvaihtopisteellä hankkimassa paikallista valuuttaa ajoimme keksikauppaan ostamaan naposteltavaa ja limsaa. Arushan kadut olivat kuumia, pölyisiä ja niin täynnä ihmisiä, että toisinaan ihmettelin kuinka helposti paikallinen kuskimme siellä osasi ajaa. Pysähdyimme vielä joidenkin viljelysten vieressä ja matkamuistoliikkeessä, ja sitten matkamme jatkui maaseudulle.

Kaikenlaisia jänniä asumuksia, rakennelmia ja masaiden majoja näkyi tien varsilla. Lopulta saavuimme ensimmäisen luontokohteemme, Tarangiren kansallispuiston portille, jossa oli vajaan puolen tunnin pysähdys. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Valtava apinanleipäpuu kohosi siinä parkkialueen laidalla.

Varmaan koko matkan uskomattomin elämys avautui Tarangireen päästyämme. Yhtäkkiä silmien edessä oli se luontodokumenttien savanni, jossa akasiat kohosivat tien vierillä ja seeprat ja gnu-antiloopit juoksentelivat auton edessä. Kun vielä hyvin pian ensimmäinen kirahvi käveli kaikessa komeudessaan siinä tien vieressä niin alkoi tuntua siltä että turhaan emme maksaneet tästä sitä kohtuusuolaista hintaa jonka ansiosta tili iloisesti tyhjeni.