Aamulla lähdettiin uudelle safariajolle eri suuntaan kuin missä eilen oltiin ihailtu leijonia. Aivan niin elämyksellinen ajo ei nyt ollut, mutta uusina eläiminä näimme mm. vesiantilooppeja ja tiellä tapittavan mangustilauman. Tsetse-kärpäset haukkaili meitä autoissa joihin ne tunki avoinna olevasta kattoluukusta :P Vierailtiin yhdellä valtavalla apinanleipäpuulla, jonka sisäänkin olisi päässyt, mutta minä en hämähäkki-, käärme- ja skorpionikammoisena sinne koloon halunnut astua :D 

Sitten palailtiin lodgelle syömään ja hakemaan tavaroita. Isot matkakassit pakattiin aina kohteesta toiseen siirtyessä autojen takatilaan. Siinä kun valmistaudutiin lähtöön, tuli paikalle bussilastillinen paikallisia lapsi. Kyllä oli muuten TÄYTEEN lastattu auto, kun vertas meidän mukaviin tilaviin maastureihin. Muutenkin tuo Tansanian liikenne oli todella hurjaa ja kulkuneuvot niin täyteen ahdettuja, etten yhtään ihmettele sieltä maailman kolkalta välillä tulevia uutisia, että "78 ihmistä kuoli kuorma-auton ajettua kalliota päin". 

Tarangiresta poistuessa näimme vielä kafferipuhvelilauman makoilemassa keskipäivän auringossa. Jo 3/5 bongattu ns. Big Fivesta vaikka vasta ensimmäinen luonnonpuisto takana :)

Matka jatkui kohti masai-lasten koulua, johon kuului useampi alkeellinen rakennus karulla piha-alueella. Nyt luokissa oli paljon tyhjiä paikkoja, koska moni lapsi oli lähtenyt perheen mukana vaeltamaan, kun kuivan kauden takia piti viedä karjaa kauemmas veden äärelle. Jotain ihania lauluja ne siellä meille esitti, ja oli kyllä ihan mukava lisään matkaan tällainen vierailu.

Koululta lähdimme ajamaan kohti Manyaraa, ja pikku hiljaa maisemat alkoivat muuttua kuivista ja karuista kauniin vihreiksi ja reheviksi, sademetsämäisiksi. Saavuttiin Mto wa Mbun kylään. Ihanan värisiä majoja ja rakennuksia kohosi tien vierillä, ja ne ihmisten kauniit, värikkäät vaatteet saivat katseen kiinnittymään. Siellä kylässä ja muuallakin kiinnitti huomiota se, mitä kaikkea afrikkalaiset todella kantavatkaan päänsä päällä, täysistä vesiämpäreistä lautakasoihin. Mahtaa olla niskalihakset hyvässä kunnossa :)

Safariautoissa lähinnä seistiin puistoajojen aikana, kun avatusta kattoluukusta sai kivasti pään ulos jolloin maisemia pystyi katselemaan ja kuvaamaan paremmin kuin vain ikkunasta. Matkamme jatkui hitaasti Tarangiren syvyyksiin, jossa seeprat, kaikenlaiset antiloopit ja gasellit, kirahvit, pahkasiat, vihermarakatit, valtavat strutsit, korppikotkat ja monet uskomattoman värikkäät pikkulinnut vilahtelivat ajamamme kapean hiekkatien varsilla.

Sitten saavuimme lodgelle, joka oli erityisin kaikista niistä joissa matkan aikana kävimme. Varsinaisessa rakennuksessa olivat vain ravintola- ja oleskelutilat, ja niissäkään ei ollut joka puolella seiniä, vaan pelkällä verkolla suojattiin ne tilat öisiltä malariasääskiltä. Majoituimme ihaniin telttoihin vähän matkan päähän rakennuksesta. Niissä oli sängyt, lattialla mahtui hyvin seisomaan ja takatilassa oli vessanpönttö sekä suihku. Lodgelle saapuessa jaettiin telttojen numerot, ja tähän ohjelmanumeroon en olisi meinannut jaksaa keskittyä yhtään, kun olin juuri huomannut, että siinä rakennuksen ja telttarivistön vieressä oli jyrkänne alas Tarangire-joelle, ja siellä joella parveili seeproja, kirahveja ja lisäksi norsuja! Näitä maisemia siirryimme telttamme kuistille ihailemaan.

Lounaan jälkeen pakkauduimme taas safariautoihin. Ajon aikana näimme norsulaumoja aivan läheltä. Varmaan olis typeriä ilmeitä saanut filmille, jos ois vaan ihmisten naamoja kuvannut niillä ekoilla ajoilla, kun kaikkea toljotettiin suut auki ja silmät suurina. Tällä ajolla näimme jo onnekkaasti myös leijonia. Tien vieressä vaeltaneen norsulauman jälkeen kuskimme Max yhtäkkiä huudahti, että "there's a lion". Ja siellähän niitä makoili peräti kaksin kappalein akasian varjossa, ja taustalla seeprat ja antiloopit tuijottivat niitä jännittyneinä lyhyet hännät heiluen. Pitkään niitä naaraita ihailtiin. Lopulta lähdettiin autoon tunkevat, surisevat tsetse-kärpäset seuranamme takaisin lodgelle.

Illan hämärtyessä kokoonnuimme nautiskelemaan drinkkejä ja syömään suolapaloja matkanjohtajamme teltalle. Tunnelma oli ihana, kun savannin pimeässä illassa kerrottiin keitä ollaan ja mistä tullaan. Yövartija kierteli taskulampun kanssa lähellä varmistamassa, ettei villieläimiä tule teltta-alueelle.

Siirryttiin sitten illalliselle syömään ihanan, ystävällisen henkilökunnan tarjoilemaa herkullista ruokaa. Melko pian lähdimme siitä sitten Jarkon kanssa nukkumaan. Minä valvoin pitkään kuunnellen telttakankaan läpi kuuluvia savannin ääniä: sirkkojen siritystä, norsujen toitotusta ja leijonan karjuntaa.

Aamulla heräilimme vähän ennen aulasta tullutta puhelinherätystä. Oli upeeta avata verhot ja katsella nyt ensimmäistä kertaa päivän valossa näkymiä ulkona. Mahtava vuoren rinne (Mount Meru) kohosi pilviverhon seassa, alhaalla kadut olivat täynnä ihmisiä ja eläimiä, varsinkin naisilla oli uskomattoman kauniin värisiä vaatteita.

Aamiaisella ihailimme ulkona kukkivia, maiseman violetiksi värjääviä jacaranda-puita. Pian ruokailun jälkeen siirryimme pihalle, jossa jakaannuimme kolmeen maastoautoon. Ne olivat isoja, ilmastoituja autoja, joissa oli viihtyisät istuintilat seitsemälle. Meitä oli kuusi henkeä per auto, ja me saimme seuraksemme järvenpääläisen mukavan perheen.

Käytyämme rahanvaihtopisteellä hankkimassa paikallista valuuttaa ajoimme keksikauppaan ostamaan naposteltavaa ja limsaa. Arushan kadut olivat kuumia, pölyisiä ja niin täynnä ihmisiä, että toisinaan ihmettelin kuinka helposti paikallinen kuskimme siellä osasi ajaa. Pysähdyimme vielä joidenkin viljelysten vieressä ja matkamuistoliikkeessä, ja sitten matkamme jatkui maaseudulle.

Kaikenlaisia jänniä asumuksia, rakennelmia ja masaiden majoja näkyi tien varsilla. Lopulta saavuimme ensimmäisen luontokohteemme, Tarangiren kansallispuiston portille, jossa oli vajaan puolen tunnin pysähdys. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Valtava apinanleipäpuu kohosi siinä parkkialueen laidalla.

Varmaan koko matkan uskomattomin elämys avautui Tarangireen päästyämme. Yhtäkkiä silmien edessä oli se luontodokumenttien savanni, jossa akasiat kohosivat tien vierillä ja seeprat ja gnu-antiloopit juoksentelivat auton edessä. Kun vielä hyvin pian ensimmäinen kirahvi käveli kaikessa komeudessaan siinä tien vieressä niin alkoi tuntua siltä että turhaan emme maksaneet tästä sitä kohtuusuolaista hintaa jonka ansiosta tili iloisesti tyhjeni.

Satuin äsken näkemään Avara luonto -ohjelman Ngorongorosta, ja sain taas sellaisen Afrikan kuumeen että oksat pois.. Lievitänpä sitä huvikseni kirjoittamalla tänne pientä matkakertomusta muutaman vuoden takaisesta ihanasta Tansanian matkasta.

14. lokakuuta vuonna 2008 pakattiin miehen kanssa tavaroita, juhlittiin siinä välissä appiukon viisikymppisiä, ja sitten palattiin taas pakkaamaan ja jännittämään kotiin. Keskiyöllä lähdettiin ajamaan kohti Helsinki-Vantaata, sen jälkeen kun oli turhaan yritetty illalla saada unta. Olo oli suoraan sanottuna ihmeellinen, kun tiesi että on matkalla trooppiseen Afrikkaan, Tansaniaan. Siitä asti kun näin Leijonakuningas-elokuvan ala-asteella, oli safarille lähteminen ollut suurin unelmani. Ja nyt olin sitä toteuttamassa :)

Matkajännitykseen reagoin itselleni tyypillisellä tavalla eli sain kunnon kuumeen ja kurkkukivun vähän ennen lähtöä. Ja kun vielä edellisen päivän silmillä piti matkustaa lähes 24 tuntia niin olo oli kyllä epätodellinen. Lentokentälle saavuttiin hyvissä ajoin, ja kello 6.15 lähdettiin KLM:n siivillä kohti Amsterdamia. Jarkolle se oli ensimmäinen kerta lentokoneessa :D

Hollannissa palloiltiin hyvä tovi ennen kuin jatkolento lähti. Iso ja mukava KLM:n kone kuljetti porukkamme Tansaniaan, Kilimanjaron kentälle. Muistan ikuisesti miltä tuntui astua koneesta kosteaan, kuumaan, pimeään Afrikan yöhön. Jacaranda-puiden keskellä katselimme, kun kaksi paikallista pakkasi matkatavaroitamme pikkubussin katolle. Tunnin ajomatka Arushaan alkoi. Paikallinen liikenne oli erittäin holtitonta, mutta sitä ei ehtinyt pelätä kun katseli niitä ihania näkymiä auton ikkunasta. Pimeyden keskellä kohosi jatkuvana virtana valaistuja, upean värisiä majoja ja taloja, joiden pihoilla paikalliset viettivät iltaa.

Väsyneinä saavuttiin Arushaan ja Impala-hotelliin, jossa asetuttiin nukkumaan hyttysverkon alle. Uni tuli ihmeellisen nopeasti, kun edellisenä yönä ei ollut nukkunut yhtään. Muuten olisinkin varmaan pyörinyt aamuyön tunneille sängyssä ja vaan miettinyt että missä sitä oikeesti onkaan :)